| Tein sellaisen ratkaisun tuossa joku aika sitten, että nyt katson Naruto Shippuudenin loppuun (jäi kesken silloin pari vuotta sitten, jakso 215 tienoille ja piti "pari" jaksoa katsoa ennen sitä ihan muistinvirkistykseksi) Mutta kun pääsin jaksoihin 271+ jälkeen, niin katsoin kaikki muut elokuvat (Ekan kauden leffat + spesiaalit + Naruto Shippuuden leffat yms) paitsi last naruto, sehän pitää katsoa sitten kun on varsinaisen sarjan katsonut kokonaan, tai niin ymmärsin? Olen keskittynyt nyt katsomaan vain Naruto Shippuudenia, ja huomaa että kyllä edelleen jaksaa innostaa ja kiinnostaa katsoa :) Jakso 350 menossa tällä hetkellä ja lisää tulossa päivittäin, kunnes tulee finaali. |
"A half moon, it has a dark half and a bright half, just like me…", Yuno Gasai |
JesusCucumber said: Keijo!!!!!!!! oli kevyttä shonen-/urheiluparodiaa astetta hienostuneemman maun omaaville. Sarjan visuaalinen ilme ei ole mitään maailmaa mullistavaa, mutta kaikki vähäisinkin energia on kohdistettu olennaiseen ( ͡° ͜ʖ ͡°). Hölmöä huumoria loistavan vakavalla toteutuksella, kunhan vaan omaa pienoisen toleranssin fan servicelle. Nämä on niitä yhteen konseptiin perustuvia sarjoja, jotka tulee kiirehtiä mahdollisimman nopeasti lävitse ennen viehätyksen katoamista. Todella hauskaa kevennystä pienenä annoksena, mutta toista kautta tätä tuskin enää jaksaisi seurata. Heteronaiseksi arvostan ehkä monen mielestä tavanomaista enemmän (lue: todella todella paljon) suurenneltuja tissi-pyllyominaisuuksia animehahmoilla. Jostain syystä tässä sarjassa kuitenkin sitä oli niin paljon jo alkuminuutteina, etten pystynyt katsomaan ko. sarjaa ollenkaan. Tämä hämmästytti lähinnä itseäni. |
Eight-Man said: Remember, be an artist, not an autist. "If anything simply cannot go wrong it will anyway." ~ Murphy's 5th law |
| ^ Joo, täällä menee fan servicen kanssa täysin päinvastaisesti. Vaivasihan tuo melkoisesti alussa, mutta mukavan/huolestuttavan nopeasti siihen tuli kuitenkin turruttua. Tämmöisten vakavien komedioiden parasta antia onkin se itse absurdisuuteen turtuminen ja tämän tuomat satunnaiset havahtumiset kaiken keskellä. Itse asiassa Keijo olikin se sarja, joka lopulta valaisi minua taivaan suurimpana lahjana tunnetusta JoJo's Bizarre Adventure -sarjasta. |
     |
 Serial Experiments Lain oli odotusten mukaisesti erittäin monitulkinnallinen meditaatio... no, inhimmillisyydestä. Valitettavasti tämä tarkoittaa erittäin intiimiä katsomiskokemusta, jota on aivan mahdottoman vaikeaa alkaa kylmiltään kääntämään muille maailmoille. Pointtina on lähinnä se, että Lainista on pelkän teknisen arvioinnin perusteella kovin hankalaa saada minkäänlaista kuvaa. Sarjaa aloitellessa huomioni vei välittömästi taustamusiikkien poikkeuksellisen kypsä käyttö. Ainaisen tunnelman tulkitsemisen sijaan (cue piano solo) musiikki on oikeasti osana itse kerrontaa ja sillä onkin saatu luotua aivan huikeaa tunnelmallista syvyyttä. Mikään kappale ei varasta katsojan huomiota oleelliselta, eikä mikään kappale mene päällekkäin kerronnan kanssa. Koko äänimaailmaa voi ylipäätänsä kuvailla sanalla vangitseva. Toki isohko osa kunniasta kuuluu myös raa'alle hiljaisuudelle, jota sarjassa ei todellakaan ole pelätty käyttää. Piirtojäljen ollessaan ajalleen ominaisen rosoista, sarjan visuaalinen tyyli palvelee itse sarjan kerronnallista teemaa todella luontevasti. CGI:n käyttö oli onnistunutta ja oikean maailman filmausmateriaalin satunnainen sekoittelu toi sarjalle myös muistettavaa luonnetta. Elokuvaus oli huulien puheeseen synkronointia lukuun ottamatta erittäin miellyttävää, eikä sarja rikkonut omaa eläytymistäni missään vaiheessa. Etenkin sarjaa aloitellessa meinasi unohtua omat perinteiset katselun oheiset kahvittelut aivan totaalisesti. Serial Experiments Lainille yleisin osoitettu kritiikinaihe tuntuu olevan sarjan mittaan esitettyjen kysymyksien hajanaisuus sekä näihin tarjottujen ratkaisujen näennäinen onttous. Sarjalla on kova into esitellä loputtomiin pyöriteltyjä, "vanhoja", filosofisia konsepteja, mutta niiden itse tutkiminen jää valitettavan pinnalliseksi. Kuitenkin sarjan alkuperäistä tarkoitusta kommentoimatta, uskon että tällainen "temaattinen teini-ikä" on pikemminkin yksi Lainin suurimmista viehätyksistä. Itse hajanaisuuden tuoma rajaton tulkinnanvaraisuus tekeekin jokaisesta katsojakokemuksesta parhaimmillaan ainutlaatuisen terapeuttisen. Siispä mielestäni kirjaimellisen analysoinnin sijaan Lain onkin parhaimmillaan katsottuna nimenomaan tällaisena astetta vapaampana heijasteluna, eikä sitä tulisi ihmisluonteelle ominaisesti yrittää niputtaa minkäänlaiseen sievään pakettiin sievällä rusetilla. Enkä nyt missään nimessä tarkoita tällä sitä, että itse sarja ei omaisi minkäänlaista seurattavaa juonta. Monitulkinnallisuus vaan toimii mainiona elvytyksenä tällaiselle aiheeltaan osittain vanhentuneelle teokselle. Lienee melko selvää, että itse sarjan tulkinnanvaraisuus onkin suurin syy sen nykypäivän suosioon ja edes jonkinlaiseen ajankohtaisuuteen. Historiallisesti merkittävä, riskialtis, odottamattoman parantava aikakapseli, joka kylmästi pakottaa katsojaansa aktivoitumaan. Valitettavasti vastaanvanlaisten animesarjojen tuottamiseen ei taida nykyään todellakaan löytyä minkäänlaista taloudellista motivaatiota (paitsi ehkä Flip Flapperssin kaltaisille genren tutkiskelulle). Tähän kun vielä lisätään suoranaiseksi muuriksi rakentuneet aihepiirin klassikot faneineen, niin lieneekö ihmekkään kun ei löydy halukkaita haastamaan. New Gamen toinen kausi oli mielestäni edeltäjäänsä runsaasti parempi. Pelinkehityksen kuvaamiseen ja itse peliin oli selkeästi käytetty edellistä kautta enemmän vaivaa, joka lisäsi melkoisesti omaa intoani kauden seuraamiseen. Oli myös suuri ilo huomata, kuinka fan-serviceä oli saatu karsittua ensimmäisestä kaudesta (poislukien tämä nykyajan ensimmäisten jaksojen vaatimukset, joissa mentiin hieman yli). Perus OK moehöttöä, joka vaikuttaa iskevän kohdeyleisöönsä. JoJo Part 3 S2 jatkoi lähes täysin edeltävän puolikkaan merkeissä. Odotettavissa on siis toinen toistaan bisarrimpia koettelumuksia 3. osan kaavamaiseen tapaan. Kausi sisälsi edeltäjäänsä enemmän huumoria ja sen toteutus oli studion puolelta loistavaa. Tosin omalla kohdallani jaksaa edelleen pelkkä hahmosuunnittelukin RAAKA MIEHISYYS naurattaa vielä useammankin kauden jälkeen. Koko sarja ylipäätänsä suorastaan houkuu sellaista lapsenomaista naiviuutta, jota on ilo seurata :). En edelleenkään osaa päättää, onko Araki jonkinlainen nero, vai onko tällä käynyt aivan mahdoton tuuri internet-kulttuurin kehittymisen kanssa. Kubikiri Cyclen kävin myös seilaamassa lävitse. Täytyy myöntää, että olisin odottanut Nisio Isin + SHAFT + Yuki Kajiura -kombosta hieman enemmän. Tästä Zaregoto -sarjan ensimmäisestä novellista vaan huokuu Nision nuoruuden kunnianhimoisuus vähän liian kovaa lävitse. "Nerot" olivat turhan kulmikkaasti kirjoitettuja omaan makuuni, joka alensi melkoisesti kiinnostustani vuoropuheluja kohtaan. Myös itse mysteeri kärsi pienestä ylikirjoittamisesta. Jopa SHAFTin visuaalit jäivät harvinaisen laimeiksi, eivätkä edes loputtomat lykkäykset näkyneet positiivisesti sarjan ilmeessä. Adaptaatiossa jätettiin myös (ihan kyllä järkisyistä) pois alkuperäistä novellia ajavaa monologia, joka sai sarjan päähenkilön/kertojan tuntumaan kovin laimealta hahmolta. Taustamusiikit - oliko niitä edes? Silti kaikesta kitinästä huolimatta osoittaisin ilman muuta taloudellista tukea OVAn maailmanlaajuiselle julkaisulle. Pakkohan se on myös tilata Nisioisin parhaimmaksi tyylinnäytteeksi kehuttu Zaregoton 2. novellin (Kubishime Romanticist) englanninkielinen käännös. |
JesusCucumberOct 7, 2017 7:20 AM
|
| Yllätyin kuinka hyviä nää Persona 3 leffat oli, Persona 4 leffa (paranneltu recap filmi) oli myös todella hyvä, ihmetyttää vain miksi en ole aikaisemmi tajunnu katsoa. Enne näitä leffoja kokemuksia enimmäkseen Persona peleistä. Katsoo löytyiskö muita mielenkiintosii leffoja katsottavaksi enne ku alan katsomaan syksyn sarjoja. |
"A half moon, it has a dark half and a bright half, just like me…", Yuno Gasai |
| Mahoujin Guruguru on ehdottomasti ollut omalla kohdallani jo muuten vahvahkon kesäkauden suurin yllättäjä. Todella kevyttä, omaperäistä ja nopeatempoista komediaa erittäin menevällä toteutuksella. Huumori muistuttaa melkoisesti KonoSubaa, joten suosittelen siis etenkin KonoSuban faneja tarkastamaan tämän sarjan. Perus "kolmen jakson säännöllä" saa ihan hyvän kuvan koko sarjasta ja sen suunnasta. |
|
| Utena tv sarja katsottu, kuten varmaan huomasitte chatissa niin aloitin 30 lokakuuta ja yöllä sain katsottua, kertoo siitä kuinka hyvin jäin koukkuun tarinaan ja etenkin hahmoihin, noh äsken katsoin syystä tai toisesta sen elokuvan ja siitä ei voi sanoa todellakaan paljon mitää hyvää (ainoa hyvä juttu oli Utenan ja Anthyn uudet tyylit elokuvassa) Tuosta voi lukea lisää minun mietintöjä elokuvasta: https://myanimelist.net/forum/?topicid=1408491&show=0#msg52875605 |
GaichiNov 1, 2017 2:58 AM
"A half moon, it has a dark half and a bright half, just like me…", Yuno Gasai |
| Ristorante Paradison katsomista olinkin jo aikaisemmin tässä aiheessa uhonnut. Kenellekkään siis tuskin tulee kovinkaan suurena yllätyksenä se, että omalla kohdallani Natsumen tyyli jaksaa edelleen nostattaa ihastuksen kaltaisia reaktioita. Ristorante Paradiso täytti siis odotukseni erittäin hidaspaloisesta kerronnasta hyvin, hyvin hillityllä hahmokaartilla. Mielestäni yksi Seinen ja Josei -genrejen tärkeimmistä elementeistä on tiivis, mutta kiinnostava hahmokirjoitus ja tämän ylläpitämä, kerrontaa myötäilevä "todellisuuden raskaus" ja sen rikkoutumattomuus. Natsumelle ominaisesti Ristorante Paradiso suorastaan loistaa tässä, jonka ansiosta sitä voinkin varauksetta suositella kaikille astetta kypsemmistä kerronnoista kiinnostuneille. Studiolta olisin ehkä toivonut hieman parempaa CGI-tekniikan toteutusta, mutta luettakoon se nyt sarjan ominaistyyliksi. Hahmojen kuolleet kalansilmät oli tosin saatu loistavasti vangittua alkuperäisestä materiaalista :]. |
|
| Sen lisäksi, että vetäisin pari viikkoa sitten putkeen uusintakierroksen Kamisama Hajimemashitasta (jos tykkää "oot perseestä", ""tykkäänkin susta, eiku hetkinen eiku joo", "mitvit, mä en tykkää kuitenkaan, eiku hemmetti tykkäänkö!?" -tyyppisestä romanssiasettelusta, suosittelen erittäin lämpimästi ja vielä järjestyksessä katso anime -> lue manga) ja influenssa toki veti limbisen järjestelmän ylikierroksille eli itkeä tihrustin kuinka ihanaa ällömussunmussunmöö onkaan, sain vihdoin aikaiseksi katsoa SAO: Ordinal Scalen ja storyline oli omasta mielestä varsin hauska ja onnistunut. Ehkä kerrankin. |
Eight-Man said: Remember, be an artist, not an autist. "If anything simply cannot go wrong it will anyway." ~ Murphy's 5th law |
| Nyt tässä joulukuun alusta lähtien on kyllä ollut poikkeuksellisen kovia sarjoja katsonnassa. Aria The Originationille annoin jo täydet kympit, mutta tämä tuskin tulee jäämään ainoaksi 10/10 arvosanaksi näistä sarjoista. Aria The Origination oli selvästi koko Aria sarjan paras kausi. Piste. Lievästi hapuilevan Naturalin jälkeen kerrontaa on selvästi saatu tiukennettua ja koko kausi onkin kauttaaltaan erittäin tasapainoinen esitykseltään. Henkilökaartissa hieman pimentoon jääneitä hahmoja ja näiden taustoja syvennetään miellyttävästi jättäen kuitenkin samalla runsaasti tilaa sarjan pääkolmikon toilailuille. Oli myös mukavaa huomata kautta edeltävän Arietta OVAn päivitetyn visuaalisen ilmeen kantautuneen myös tällekkin kaudelle. Arian tavaramerkkichibit ja sarjan muu komedia olivatkin edellisiin kausiin verrattuna paljon elävämpiä, mikä tehosti huumorin välittymistä katsojalle merkittävästi. Arian tuppaa paranemaan kausien edetessä (omat arvosanat 8>9>10 [OVA]>10), joten jos sattuu vähänkin tykkäämään ensimmäisestä kaudesta ja hahmokaartista yleensäkin, niin puskekaa vaikka väkisin sen vähän venytetyn Naturalin lävitse. - Kemono no Souja Erin on myöskin edetessään osoittautunut positiiviseksi yllätykseksi seikkailuanimen ohella. Sarjan ollessa pintapuoleltaan melko lapsenomainen, se kuitenkin kuvailee hyvin laajalti elämän tarjoamia erilaisia suuntia erittäin kypsästi ja välillä jopa julman rehellisesti. Kirjoitus onkin siinä mielessä onnistunutta, että se jaksaa viihdyttää todella laajaa yleisöä. Potentiaalisia katsojia suosittelisin katsomaan sarjaa vähintään ensimmäiseen kertausjaksoon (jakso 14) asti, sillä sarja vaatii hieman aikaa lähteäkseen varsinaisesti käyntiin. Sarjan juonikuvausta en myöskään suosittelisi lukemaan ennen recappia, sillä se näköjään spoilaa täysin sarjan alkupuolen tapahtumat. - Legend of the Galactic Heroes on myös aloitettu ja sarjan mukana saapunut elitistikortti on tietenkin laminoituna lompakossa. Avaruusooppera todellakin kuvaa tätä sarjaa: draamaa, petosta, petosta ja vielä lisää petosta. Itse henkilökohtaisesti en kovin Sci-Fistä tuppaa välittämään, mutta heti ensimmäisten minuuttien maailmanrakennuksen ja hahmoasettelun jälkeen olen ollut täysin koukussa tähän sarjaan. Sarjan kuvaama demo- ja autokratialle ominainen poliittinen kädenvääntö on oikeasti mielenkiintoista seurattavaa ja se on täysin vapaa hiuksien repimistä aiheuttavasta logiikasta sekä hahmoille yleisestä vesilasiin hukkumisen alttiudesta. Ei siis voi muuta kuin innolla odottaa, millaisiin mittasuhteisiin konfliktit eskaloituvat. LotGH voi aloittaa lyhyehköllä standalone leffalla "My Conquest Is the Sea of Stars", jonka jälkeen kannattaa jatkaa OVAn jaksot 1-2 korvaavaan Overture to a New War elokuvaan. Remakella kannattaa ehdottomasti korvata sarjan ensimmäiset 2 jaksoa, sillä itse OVAn alkupään ohjaus on paikoitellen jopa kamalaa ja etenkin visuaalinen ohjaus saavuttaa lähinnä pyörrytyksenoireita katsojassaan. Toki tämän päivitetyn version katsominen tekee itse OVAn ja sen ohjauksen (visuaaleista puhumattakaan) pariin siirtymisen hieman turhauttavaksi, mutta onneksi kuitenkin sarjan edetessä sen laatu kohoaa huomaamattoman nopeasti. |
JesusCucumberDec 20, 2017 4:17 AM
|
| Eihän täällä kukaan pyöri, mutta ajattelinpa tänne silti välillä kirjoitaa jotain, jos siltä vaan tuntuu. Sen pidemmittä puheitta päivän animeen, joka on tällä kertaa Cardcaptor Sakura. Harmillisesti kyllä tämä sarjan isoksi kompastukseksi muodustui sen pituus tai ehkä ennemminkin se, että sarjan pitää esittää, että siinä olisi juonta ja mysteeriä, vaikka todellisuudessa juoni on paperinohut. Tämä johtaa turhaan baittaamiseen, joka etenkin tokassa arkissa alkou yksinkertaisesti käydä hermoille. Tämä vaan johti siihen, että seuraavaksi alkoi käydä sarjan muutkin kaavamaisuude ja vänkäämiset hermoille ja mielenkiinto lopsahti. Olisin itse ainakin toivonut enemmän näitä jaksoja missä ei ole minkäänlaista "vastusta" tai ongelmaam mikä pitäisi korteilla ratkaista, koska nämä jaksot olivat sarjan parhaimpia. Kortit tässä muutenkin on vähän hassuja siinä mielessä, että ne taipusivat moneen, mutta niitä hyödynnetään enimmäkseen todella huonosti ja enkä tarkoita vain sitä miten niitä käytetään konflikti tilainteissa. Hahmoihinkin liittyy samanlaisia ongelmia ja esim. Tomoyon äitin sukulaissiteet Sakuraan tuntuvat suorastaan turhilta. Sarjassa on toki hyvääkin ja jos olisin lopettanut sen ekan "arkin" jälkeen niin olisin varmaan todennut, että olipa kiva ja mukava sarja, mutta nyt sitä on vaikea suositella (tosin olisi se silti ollut liian pitkä) Olemassa on paljon parempia "ei taistelu pohjaisia" taitatyttö sarjoja kuten Fancy Lala ja enemmin kannattaa tsekata se. Sakura on sitten niille, joiden pitää kaikki taikkatyttö sarjat nähdä. |
| Mitä taas voin suositella on Bludgeoning Angel Dokuro-chan :D No okei, okei. Suosittelen Dokuro-chania niille, jotka tykkäävät 2000-luvun anime huumorista ja törkystä. Mistään älyttömän hauskata teoksesta ei ole ehkä kyse, mutta näkisin sen silt jonkun sorttin salaisena helmenä, mutta vain ihmisroskalle kuten minä. |
| Törkysellä huumorilla jatkettiin sitten kesäkuussa myös Azazel-san sarjan parissa. Sarja kyllä eskaloitui aika hyvin toisen kauden kohdalla ja wokempi henkilö saattaisi kyllä ehkä hieman pahastua kyllä sarjan jutuista. Jos kuitenkaan ei ole herkkänahkainen, niin kannattaa tsketa. Tässä on ihan kivasti sellaistakin vitsailua mihin sarja ei vedä sen kummempaa huomiota, mikä on tosi kiva juttu, koska animessa harvemmin on ihan tällaista. Harmi että tätä ei ole OVA:aa ja kahta mini kautta enempää. Toinen lyhäri mikä ansaitsee myös tulla mainituksi on "Tentai Senshi Sunred". Huumori sarja tämäkin, mutta ei varsinaisesti erityisen hauska vaan enemmin lämmin. Sarjan premissinä on, että tyly sentai sankari taistelee epäpahismaisia pahiksia vastaan. Yllättävän koskettava ajoittain. |
| Tulipa justiinsa kattotua kokonaan tuo Miyazakin ensimmäinen varsinainen ohjaus (jos en ole erehtynyt) eli Mirai Shounen Conan. Olin joskus 2014 vuonna dropannut tämän kuuden jakson jälkeen, mutta päätinpä aloittaa sen alusta siltä varalta, että väärin olin tuomitsenut sen. No enpä ollut, koska ei tämä vaan ole hyvä. Vaikka tässä on paljon Miyazaki juttuja niin ei tämä silti tunnu kyllä pahemmin Miyazaki teokselta, mikä on tietenkin ihan ymmärrettävää, koska ensimmäinen iso oma juttu. Ei hirveästi ole sitä Miyazaki taikaa ja muutenkin todella itseään toistava sarja, joka harvemmin onnistuu vetämään mukanaan. Eipä tästä hirveästi sen enempää sanottavaa ole. Hahmot tai tarina ei säväyttänäyt ja eikä tässä ole oikein mitään koukkua. Sarja ei edes näytä kauhean hyvältä niin siltäkään kantilta ei voi suositella. Täysin unohdettava. |
| Tapana on nyt useamman vuoden ollu yrittää katsoa joka vuosi yksi World Masterpiece Theater sarja ja tänä vuonna oli vuorossa Pikku Prinsessa Sarah. Tässä on sama ongelma kuin Katrissa (josta luulin tänne kirjoittaneeni) eli päähenkilö on se sarjan tylsin hahmo, koska päähahmosta on pitänyt kirjoittaa täydellinen enkeli ja sellaiset hahmot nyt eivät satu olemaan kovin mielenkiintoisia. Tästä samasta syystä on vaikea samaistua tähän ärsyttävän passiiviseen Saaraan ja olla harmissaan kyseisen hahmon kurjuudesta. Toki sarja on kyllä erittäin hyvä herättämään vihaa näitä kaikkia mulkkuja kohtaan, jotka jatkuvasti Saaraa kohtelevat kuin paskaa, mutta sympatiaa ei silti varsinaisesti itse hahmoa kohtaan hirväesti synny. Enemmin sisäkkö Becky kerää ne pisteet ja häntä enemmin pidin sarjan todellisena sankarina. Mutta joo. Kyllä tämän ihan hyvin alas meni, mutta aika itseään toistava sarja ja tästä asetelmasta oltaisiin kyllä voitu saada paljon enemmänkin irti. Ei tämä mitenkään erityisen traagisen traagiseltakaan tunnu, mutta vähän on pitänyt varmaan kohdeyleisön takia hioa kulmia. Enemmin suosittelen Heidiä tai Annea. No pistetään tähän bonukseksi se mitä animediscossa Katrista kirjoitin aikanaan "Shellainen Katori. Sanotaan nyt että helposti katsottava sarja oli ja seiskan annoin mutta tässä oli kyllä ainekset parempaan. Kirjaa/kirjoja (näistä ei kyllä ole taidettu edes pahemmin uudempia painoksia ottaa) en ole lukenut mutta jo se että tätä on siirretty vissiin jollain 70 vuodella eteenpäin varmaan jo meinaa että tämä on varmaan aika löyhä sovitus. No siis mistä nyt en tässä pitänyt. No ensinnäkin se on vähän harmillista että Katri on vähän sellainen Mary Sue tyyppinen pyhimys joka aina vaan jaksaa ja joka ei oikein ikinä epäonnistu tai tee mitään väärin. Vähän myöskin tästä johtuen tästä sarjasta jää kunnon draama pois. Luokkajaosta olisi saanut kunnon draamaa aikaan mutta ei tämä sarja vaan uskalla oikeasti vääntää siitä mitään kunnon itkua aikaiseksi vaan se on sellainen pikkujuttu joka ikinä oikein edes Katrin mieltä paina. Muutkin hahmot on ihan liian tykästyneitä Katriin ja avaa sille kaikki ovet ja ikkunat. Missään vaiheessa yksikään hahmo ei oikeasti edes käy mitään dialogia siitä miksi ne niin ponnistaa Katrin eteen vaan se on aikalailla vaan sitä että Katri on Magdaleena ja kaikki vaan rakastaa sitä. Seuraava juttu josta voisi kritiikkiä heittää että harmittelen sitä että tässä ei suomalaista musiikkia ollut monipuolisemmin vain niitä paria samaa Finlandia osaa vain pyöriteltiin. Myöskin vaikka ihan kiva on nähdä suomi maisemaa ja jne niin tässä tietenkin tulee sekin ongelma että Japanilaiset eivät ole suomalaisia ja siksi itse hahmot ei tunnu oikein yhtään suomalaisilta vaan kuten muissakin vastaavissa sarjoissa niin niissä ei oikein näy se kansallinen leima mikä toki on ihan ymmärrettävää ja todennäköisesti ihan tietoinen valintakin. Sarja myöskin sortuu vähän itsensä toistamiseen kun pitää vähän saada jaksoihin täytettä niin totta kai joitain samoja turhia juttuja näytetään uudestaan ja uudestaan (kuten koiraa syömässä ja lehmiä pakenemassa) ei tämä tietenkään iso ongelma ole mutta mainitsen silti.Jotain piti vielä kirjoittaa mutta ajatus jo katosi jonnekin." - Kuruwin 2020 |
More topics from this board
» Animessa nahtyja 'suomalaisia' ( 1 2 )Jerrez - Mar 6, 2010 |
78 |
by Korru
»»
Sep 26, 2023 6:52 PM |
|
» Animen katselun rajapyykitKuruwin - Sep 10, 2022 |
5 |
by sordos
»»
Jul 27, 2023 10:13 AM |
|
» TraconJnn - Jun 9, 2010 |
15 |
by Hisokazzzz
»»
Jul 28, 2020 12:04 AM |
|
» Apua, Finland Club on kuollut!Pakku - Jan 12, 2020 |
0 |
by Pakku
»»
Jan 12, 2020 7:55 PM |
|
» Esittely Topikki! ( 1 2 3 )Mauseleum - Nov 26, 2009 |
105 |
by SpiritOfCoffeeMG
»»
Jul 4, 2019 3:24 PM |